Villihepalla ilman varusteita

Susku oli kulkenut sileällä kaksi päivää putkeen niin kivasti, että päätin eilen pitää rentoilupäivän. Pitkästä aikaa ajattelin taas ratsastella pelkällä riimulla ja muistutella hepalle taas mieleen painolla ohjaamista yms. Alkuun tein käynnistä pysähdyksiä pyrkimällä saamaan pysähdyksen mahdollisimman pienellä paineella turvalle ja enemmänkin äänen ja istunnan avulla. Suskullehan on kaikki alaspäin siirtymiset paljon haastavampia ihan vaan sen uskomattoman eteenpäinpyrkimyksen vuoksi, mutta pikkuhiljaa se alkoi keskittyä paremmin ja aina en tarvinut kättä pysähdyksiin ollenkaan. Painolla ohjaillen tein paljon voltteja ja erilaisia kiemuroita suuntaa vaihdellen ja se sujui yhtä hyvin kuin viime kerrallakin. Kokeilin myös pieniä väistön pätkiä ja Susku teki nättejä pohkeenväistöjä ilman pienintäkään painetta turvalle, täysin kiirehtimättä.

Jatkoin ravissa, aloitellen taas käyntisiirtymisillä, jotka sujuivat alusta alkaen huomattavasti paremmin kuin pysähdykset. Painolla ohjaillen tein erikokoisia ympyröitä ja kahdeksikkokin sujui hienosti. Siinä välissä annoin Susun pääkopan vähän pitää taukoa, fyysisestihän harjoitukset eivät olleet raskaita ollenkaan.

Seuraavaksi testailin vähän laukkaa pienissä pätkissä ja alkuun Susu pysyi tosi rauhallisena ja siirtyi heti pienestä äänimerkistä raviin. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin vähän innostua liikaa ja 'luuli' jokaisen painonavun ja pohjeavun tarkoittavan laukkaa. Neiti siirtyi jokatapauksessa aina takaisin raviin laukasta helposti, mutta pisti menemään melkoisen reipasta ravia. Onneksi reippaus oli tällä kertaa kuitenkin vain harmitonta innostusta, eikä hermostusta.

Oli pakko leikkiä lentskaria vähän aikaa, selässä tuli niin vapaa fiilis.

Suskun rauhoittumiseen meni useampi hetki ja vielä useampi puolipidäte ja siirtyminen, kun paino- ja ääniavut alkoivat mennä kuuroille korville. Hetken päästä oltiin kuitenkin jo suunnilleen yhtä mieltä vauhdista ja lopettelin hyvään fiilikseen. Hetken mielijohteesta päätin testata omaa tasapainoani ninjaillen Suskun selässä, ennen kuin maltoin tulla alas ja päästää Anniinan kävelyttämään Susulle loppukäynnit.

1. "Yäh! Älä oikeesti laita sitä mun korvaan!"
2. "Tossa se vaan komentelee tollain, että seiso paikallas nyt."
3. "Pitää vissiin alistua kurjaan kohtaloon.."
4. "Oli tästä jotain hyötyäkin!"

Homma hanskassa, hanskat hukassa - kavalettitreenejä

Viimeinki sain jonkun kuvaamaan ratsasteluja !

Oltiin tosiaan talliporukalla hevosia vahtimassa torstaista lauantaihin kun tallinomistajat oli reissussa, joten Jenni kerkesi napsimaan parit kuvat ja nostelemaan puomeja kun päätin tehdä torstaina kavalettitehtäviä. Isot kiitokset Jennille siis, koska voin vain kuvitella miten rasittavaa olisi kiipustaa joka välissä selästä alas ja takaisin, kun jotain puomia pitäisi korjailla.

Tuolloin oli tosi kuuma ja hiostava ilma, joten mennä melko lyhyen aikaa. Rakentelin kentälle valmiiksi toiseen päätyyn kaarevalle uralle kolmen kavaletin tehtävän, toiselle pitkälle sivulle kahden kavaletin innarin, toiselle neljän puomin sarjan ja keskelle kenttää yhden kavaletin.

Aloitin ensin käynnissä tavutellen ja tehden pysähdyksiä. Suskusta huomasi heti, että se keskittyi tosi hyvin ja pysähtyi pelkällä istunnalla. Toisaalta, aikaisempana päivänä oltiin käyty maastossa tuulettumassa, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Aika pian siirryin kevyeeseen raviin ja ravasin kenttää ympäri uran sisäpuolella ja vähän kulmia pyöristäen. Susku meinaa helposti valua urille, joten kun ratsastin heti alusta alkaen uran sisäpuolella, sain hyvin myös ulkopohkeen läpi ja pääsin paremmin hevosen ympärille. Susku tuntui etenkin vasempaan kierrokseen vähän hitaalta pohkeelle, -mikä luultavimmin johtui kuumasta ilmasta- joten pidensin askelta pitkille sivuille ja lyhensin taas pätkittäin pääty-ympyröillä. Susku heräsikin tosi nopeasti ja tuli myös todella hyvin istunnalla takaisin, mikä on melko harvinaista herkkua.

Tällä kertaa mun naamaa tosiaankin vaivas joku, koska mun ilmeet oli melkeen jokaisessa kuvassa jotain erittäin mielenkiintosta :-D
Karvakamulla näyttäs kuitenkin olevan hauskaa.

Seuraavaksi aloin tulla toisen pitkän sivun puomeja, joihin Suskulla osui askeleet alusta alkaen tosi hienosti ja se venytti askeltaan omatoimisesti puomeille tarpeen mukaan. Taivuttelin reilummin volteilla ja lisäsin tehtävään kavaletit. Kaarevalla uralla olevat kavaletit tuottivat Suskulle aluksi päänvaivaa kun se mietti miten ne kaviot pitäisi sinne väleihin laitella, mutta parin kerran jälkeen alkoi sujua. Innarille Susku yritti kipittää aina reilusti pohkeen edessä ja ottaa laukkaa aina mahdollisuuden mukaan, mutta tyytyi ravaamaan rauhassa kun villihevostyylinen päänheittely ei vähentänyt kuskin jarruttelua. Kun kaikki kavalettitehtävät menivät tasaisen rauhassa, annoin Suskun hengähtää hetken  käynnissä.

Välikäyntien jälkeen otin ensin laukkaa molempiin suuntiin kentän ympäri verrytellen. Siinä vaiheessa Susku alkoi päästä taas omaan 'estefiilikseensä' mikä tarkoittaa lähinnä innosta pomppivaa hevosta, joka liioittelee jokaisen hypyn, eikä meinaa antaa kiinni.

Tulin innaria pariin kertaan molemmista suunnista laukalla ja Jenni joutui vähän pidentämään väliä, kun tuo maantiekiitäjä ei meinannut mahtua siihen. Susku tuli tehtävää tasaisen hyvin, mitä nyt meinasi vähän kauhoa paikallaan kaarteessa ennen estettä, kun itse yritin lyhentää laukkaa ja Susku halusi vaan mennä kovaa.

Halusin tulla pari kertaa innarin oikealta niin, että taaempi pysty oli vähäsen korkeampi, suunnilleen 50-60 cm. Ekalla kerralla puomi tuli alas, koska en saanut Suskua kiinni ennen estettä ja se hyppäsi jalat roikkuen, mutta seuraavat kerrat menivät ihan kohtalaisen hyvin.

Siirryin hyppäämään kentän keskellä olevaa kavalettia kahdeksikolla, yrityksenä vaihtaa laukka aina esteen päällä. Aina ajoittain sain laukan vaidettua edestä, mutta olin itse kokoajan ihan hukassa. Jotenkin niin pienelle esteelle oli tosi vaikea katsoa etäisyyttä ja niimpä hyppyjä tuli liian kaukaa ja ihan juuresta oman hölmöilyni vuoksi, eikä laukan vaihtamisista tullut mitään. Susku kuitenkin pelasteli joka kerralla eikä tuntunut onneksi kiusaantuvan hölmöilyistäni.

Halusin vielä lopuksi tulla innarin kerran onnistuneesti ja toisella kerralla hypystä tuli kivan lennokas ja lopetin siihen. Susku ansaitsi isot taputukset kun oli jaksanut  mun sähellystä ja kylmän suihkun. Saa nähdä jos ensi kerralla olisin paremmin itsekkin kartalla, en tosiaan tiedä mikä muo vaivasi tällä kertaa.

Perjantaina käytiin maastoilemassa ja tutkimassa uutta polkua, joka johtikin uskomattoman hyville hiekkateille. Susku oli tosi innoissaan etenkin poluilla kulkemisesta ja kiipeilystä ja se onkin tosi hyvää tasapainoharjoitusta kun hevonen joutuu itse katsomaan mihin jalkansa laittaa.
Eilen ratsastin Suskun jo ihan aamusta sileällä ja jo puolikymmeneltä oli tukahduttavan kuuma. Teinkin vaan reilun puolen tunnin tehokkaan treenin ja Susku oli tosi hyvä ratsastaa. Se oli herkkä kädelle ja jalalle, pääsin oikeasti sen ympärille kunnolla ja sain kroppaa lyhenemään. Tein paljon taivutteluja ja etenkin viimeinen laukannosto vasemmalle yllätti, kun Susku oli oikeasti koottuna, takapää hyvin alla, asettunut sisälle ja polki kunnolla myös takaa. Eihän laukka vielä tosiaan puhtaan kolmitahtista ollut, mutta irtosi jo selkeästi maasta ja polki hyvin.

Tänään aijon luultavasti tuupata sileällä kannuksen kanssa ja maanantaiksi täytyy sitten jo keksiä jotain muuta, että saan Suskun mielenkiinnon pysymään yllä.

Paarmojen kiusaama pullukka

Maanantaina menin tosiaan pitkästä aikaa tallille ja siellähän se mun aasinkorvainen karvakamuni ootteli, suorastaan roikku aidalla ja tuijotti. Ekana -toki kun olin roikkunu tarpeeks kauan Suskun kaulassa lässyttäen- huomasin kaverilla mahanympäryksen levinneen mukavasti, näköjään Suskukin oli lomaillu ihan sydämensä kyllyydestä. Onneks Susku ei oo sellasta lopullisesti läskiks jäävää sorttia, vaan masu palautuu takas treenikuntoon parissa päivässä. Tosta yllä olevasta kuvasta kuitenki ymmärrätte mikä tankkeri muo oli vastassa maanantaina (; 

Susku nautiskeli antaumuksella kun raaputtelin sitä kumisualla ja huuli roikku melkeen lattiassa asti.

 Tallinomistaja ilmotti siinä samassa mulle, että Susku oli tiputtanu viikolla kengät kahesta jalasta ja jo tarhasta hakiessa huomasin sen vähän arkovan jalkoja kovalla pihalla. Siskpä tyydyin vaan harjaamaan Susun huolella ja taluttelemaan pehmosella nurtsilla. Meitä tosin kiusas sata kärpästä ja tuplamäärä paarmoja, joten kauaa ei nurtsilla viihdytty.

Tiistaina tilanne oli vielä sama ja vaan harjailin Suskun, mutta onneks eilen oli sitte saatu jo puuttuvat tossut takasin ja lähdettiin kävelemään maastoon. Huomas heti, että Susku oli ollu lomalla koska se yritti kenkkuilla jokasessa käänteessä ja sen 'huumori' oli astetta ärsyttävämpää. Tietystikkin heti kun käännyttiin kotiin päin niin energiaa olis ollu vaikka pienelle kylälle jakaa, eikä mopo meinannut pysyä käsissä ollenkaan. 

"Jospa mami ottais sieltä satulahuoneesta pari heppanamiakin purkista matkaan?"

"Ymmärshän se sentään mitä mä yritin korvilla viittoo."

 Tänään ohjelmassa oli kentällä taivuttelua käynnissä ja ravissa, sekä eteen alas ratsastusta. Alkuun Susku reagoi aika hitaasti pohkeeseen ja melkeen vähän punki sisälle, unohtamatta kaikkia kauheita mörköjä kentän reunoilla. Pikkuhiljaa aloin saada pikkuneidin keskittymään oikeisiin asioihin, niskaa vähän alemmas ja kropan taipumaan. Lopetin hyvään pätkään kevennellen eteen alas ja kävelyttäen loppuverkan. Tallissa vielä kylmäilin jalat ja sudittiin vähän kaviorasvaakin -Susku olis tosin syönyt sen mieluummin..

Huomenna menen tallille illasta, jos vaan suinkin kauppareissulta kerkeän ja suunnitelmissa olis tehdä astetta rankempi treeni kuin tänään, ehkä vähän laukkaakin mukaan. Pikkuhiljaa palautellaan lomakuntoa (;

Taukoa tauon perään

Moikka taas tosi pitkästä aikaa !

Tosiaanki, mun postausinto on ollu ihan finito vaikka kuinka kauan, mut nyt tuli taas sellanen fiilis, että olis kiva tulla jakamaan ajatuksia tänne bloginki puolelle (:

Suskun kanssa on sujunu hyvin ja huonosti, -ei alamäkeä ilman ylämäkeä- periaatteella. Tossa yhessä vaiheessa se oli ihan hirmusen jäykkä melkeen pari viikkoa ja mä yritin ratsastaa sitä auki, juoksuttaa eteen alas, avata jumia maastossa ja hierookkin, mut ei. Toisaalta en kyllä ihan tarkasti tienny mistä kohtaa jumitti, kun tiesin vaan miltä se selkään tuntu, mutta veikkasin takapäätä. Yhtenä päivänä sitten päätin mennä kavaletteja ja Jenni siinä totesi, että Suskulla jäi toinen takanen vähän liikkeestä jälkeen ja se tuntui selkäänkin tosi haluttomalta liikkumaan. Ajattelin jo lopettaa ratsastuksen siihen, niin pahalta se tuntui, mutta kun olin pari kertaa mennyt jumppista ravissa, jumit tuntui aukeavan ihan silmänräpäyksessä ja Susku tuntui taas ihan omalta itseltään. Tultiin siihen tulokseen, että jumittajana oli vasen takakinner, mikä on mennyt pari kertaa pois paikaltaankin ratsastaessa. Ilmeisesti syynä on jonkunlainen ylitila nivelessä yms. mutta siis tällä kertaa kintereeseen oli jäänyt joku iso jumitus päälle. Aijon nyt joka viikko mennä vähintään kerran kavaletteja ja puomeja, että uutta jumia ei synny ja hepan mielenkiintokin työntekoon säilyy parempana.

Kutittaa niin hirrrrrmusti !

Jumista selvittyämme tein Suskun kanssa ihan normi treeniä, mutta koska olin viime viikon lomareissulla, toissaviikon pari viimeistä päivää pidin tosi kevyenä ja vikan päivän vaan taluttelin. Tänään on menossa tallille taas ekaa kertaa melkeen kahteen viikkoon, saa nähdä millanen pallomasu Suskusta on oikeen tullut... Treeni alotellaan taas tosi rauhalliseen tahtiin, ettei mitään jumeja pääse ilmestymään ja tänään olis suunnitelmissa vaan käpystellä ympäriinsä, että karvakamu vähän vertyy lomailun jäljiltä.

Ehkäpä Susku osaa kumartaa oikeen kunnolla vielä joku päivä (:

Täytyy katsoa, jos jaksaisin jo vaikkapa tänään raahata kameran mukaan tallille, uuden kuvamatskun saamiseksi. 

Voisin myös joku päivä kuvailla videopostauksen, varustepostauksen yms, jos teitä vaan kiinnostaa. Ehdotuksia tulemaan ! :)

Halihetki :3

Täällä taas !

Moikka kaikki !

En oo tosiaankaan postannu piiitkään aikaan enkä yritä ees puollustella itteeni :D Mulle ja Suskulle kuuluu oikeen hyvää ja Susku on ollut nyt pari viikkoa kevyemmällä kun olin ensin kipeenä viikon ja sitten luokkaretkellä Italiassa.

Helleaalto on rauhottanu yhen jos toisenki säheltämistä ja Susu on ainaki astetta rauhallisempi. Viimepäivinä oon käyny maastossa, ratsastanu kevyesti ilmansatulaa ja tänään sitte vaivauduin vetämään ratsastussaappaat jalkaan ja köyttämään Suskulle satulan selkään. Onneksi sattui olemaan aamusta vähän pilvisempää kun ratsastelin, ettei tuo karvapallo ihan läkähdy. Oltiin kyllä silti molemmat ihan litskamärkiä ja Susku nautiskelikin kylmästä suihkusta oikeen antaumuksella.

Tän tauon ajalta mulla ei ole edes kuvia, mutta torstaina Essi napsi pari kuvaa kun käytiin maastossa, niin tämä ei jää sentään ihan kuvattomaksi postaukseksi ;)

Aluksi kun laskin ohjaa, Susulla alkoi hiukkasen toi takapää kevenemään, tais olla hauskaa :-D

Susku laukkasi vasta tokaa kertaa "yksin" maastossa ja sai hirmusti kehuja kun oli rohkea (:

Seuraavan kerran saan kuvia varmaankin vasta torstaina, jos serkkutyttö uskaltautuu tallille heppoja kattomaan. Jospa nyt mun postaustahti kiihtyisi loman alkaessa kun kuviakin saa useammin, hope so.

Nautiskellaan nyt tästä ihanasta alkukesästä ku ötököitä ei ole vielä ihan niin hirmuisesti ja joka paikassa on ihanan vihreää ! 

Kevätpörriäisen pistämä

Jep, tosiaankin. Suskulla on kevättä rinnassa ja vielä sen verran paljon, että mamilta meinaa mennä hermot. Tänäänkin se ei ratsastaessa keskittynyt kymmentä sekuntia pidempään kerrallaan ja oli ihan mahdoton. Anniinan noustessa selkään se osasi sentään vähän rauhoittua ja ravasi nätisti kenttää ympäri. Ehkäpä toi vekara tarvii nyt vaan paaaljon paaaljon liikuntaa säännöllisesti ja mun pitäis saada ratsastettua se kunnolla läpi, tänääkään kun en saanut minkäänlaista tatsia... Nooh, ei pidä antaa periksi. Kyllähän toi meinaan osaa aika paljonkin, eriasia on, saako sen taidon kaivettua esiin.

Alkuun laittelin kentälle puomeja pääty-ympyröille ja kulmiin kaarevasti, mutta Susku vaan juoksi alta. En saanut mitään tuntumaa suuhun tai kylkiin ja epätoivo iski jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Viisitoista minuttia yritin saada sähelöä kuulolle, mutta ilman mitään tulosta siirryin kävelemään ympyrälle. Anniina toi mulle kannukset ja otin jalustimet pois, että mun on helpompi istua oikeesti hevosen ympärille. Ainoa tavoite oli, että Susku alkaa oikeasti kävellä eteen rauhassa, ohjaa vastustamatta ja tunkematta persustaan milloin mihinkin suuntaan. Pikkuhiljaa aloin oikeasti saada jotain tapahtumaan ja lisäsin ravipätkiä mukaan.

Kun ravikin kulki tasaisesti ja punkematta aloitin laukkaamisen. Jatkoin edelleen ympyrällä käynnissä, tein neljäsosan sulkua, suoristin, nostin ravin ja parin askeleen jälkeen laukan. Laukkasin puolisen ympyrää ja taas sama alusta. Laukan sain pyörimään yllättävän hyvin ja Susku pysyi kivan rauhallisenakin. Tein tätä tehtävää jonkun aikaa ja vaihdoin suunnan.

Välikäyntien jälkeen vaidoin suunnan vasempaan ja aloitin taas saman väännön siitä tarviiko kuunnella pohjetta tai ohjaa ja osattaisko vaikka kävellä suoraan. Tähän suuntaan ei sujunut niin hyvin, tosin en välttämättä itsekkään jaksanut enää vaatia niin paljoa. Ravi sujui kuitenkin ihan kohtalaisesti ja laukat oli tähänkin suuntaan hyvät.

Ravailin vielä hetken ympyrällä ja laskin sen jälkeen vähän ohjaa ja aloitin ratsastamaan Suskua pidemmälle kaulalle. Sitten Anniina pääsi vielä hetkeksi kyytiin ja harjoitteli pysähdyksiä ja ravaamista isolla hevosella. Hienosti sujui silti, ja Suskukaan ei ollut tällä kertaa niin ihmeissään kuin joskus.

Seuraava postaus on tulossa ihan lähipäivinä Vironmäen puistoestetunnista, kunhan saan loput kuvat kavereilta (: